Viikonloppuna oli Tampere Kuplii ja osallistuin siellä ensimmäistä kertaa Cosplay-deittiin. Idea osallistumisesta oli yhtäkkinen päähänpisto, kun luin ilmoituksen, että osallistujia tarvitaan. Viime vuoden Kosuconiin oli ollut tarkoitus mennä cosplay-deittiin, mutta silloin en päässyt kyseiseen tapahtumaan. Halukkuutta on siis aiemminkin ollut osallistua.
Sunnuntaina cossisuunnitelma oli 11Eyesin Shiori Momono, jolloin osallistuin deittiin kyseisenä hahmona. Alun perin oli tarkoitus mennä vastaajaksi shojo-ai kierrokselle, mutta totesin kysyjänä sekakierroksella olevan helpompi tehtävä, sillä improvisointi hahmolla, joka ei anna paljoa itsestään, on hyvin hankalaa. Hahmolle sopivia ysymyksiä myös keksi lopulta aika hyvin ja niitä oli enemmänkin kuin ohjelmaan tarvitsi (josta karsin parhaimmat 5).
Shiori Momono
Jännitin ohjelman alussa todella paljon. Seurasin muita kierroksia odottaen omaa vuoroani ja yritin valmistella mielessäni lauseita, joita sanoisin. Olin kauhean paniikin vuoksi perunut lauantain cosplay-kisaan osallistumisen (piti olla DN Angel ryhmäcossissa Dark), mutta olin ajatellut, ettei cosplay-deitti voisi olla niin paha kokemus. Kuitenkaan kyse ei ollut oman asun ja esiintymisen arvostelusta.
Kun oma kierros alkoi ja ennen lavalle astumista esiteltiin parilla sanalla hahmoni, huomasin, ettei kuvaus ollut sama, jonka olin itse hahmosta kirjoittanut. Ainoa sana, jonka muistan, oli "nukkemainen", jota en itse kyseisestä hahmosta käyttäisi. Heti lavalle tultua korjasin mikkiin puhuen, että nukkemaisella viitattiin vain nuken kehoon.
Shiorin nuken keho animessa (pelissä enemmän ihmisen näköinen).
Vastaajien lavalle tulon ajaksi menin toiseen tilaan. Vaikka seurana oli tuttu henkilö, jännitin todella paljon. Jalkani tärisi näkyvästi ja olo tuntui siltä, että voisin kaatua hetkenä minä hyvänsä. Paniikki oli iskenyt. En saanut itseäni rauhoiteltua mitenkään, jolloin lavalle palatessa paniikki jatkui yhä. Istuin tuolille yrittäen hillitä tärinääni. Puhuin mikrofoniin lauseet, jotka olin etukäteen opetellut. Kysymyksistä oli lunttilappu hahmon kantaman kirjan takana En uskaltautunut lavalla edes kääntää päätäni sen vertaa, että olisin nähnyt juontajan, joka aina ennen kysymystä tuli vierelleni sanomaan pari sanaa.
Oli hauska huomata, kuinka vastaajilta vastauksia saadessa alkoi selkeästi erottaa joukosta cossaamalleni hahmolle sopivan kumppanin. Yritin ajatella kuin hahmoni ajattelisi ja yksi vastaajista oli selkeästi parempi vaihtoehto kuin muut. Se oli hieno tunne ja asioiden ajatteleminen Shiorin kannalta oli hauskaa. Täysin epämukavissa tunnelmissa ei siis kuitenkaan cosplay-deittiä kärsitty.
Kuvaa omasta cossistani
Kun kysymysten jälkeen tuli aika valita vastaajista sopivin, juontaja unohti kysyä, kenet olin valinnut. Menin suoraan sermin toiselle puolelle etsimään vastaajaa, jonka olin kysymysten perusteella valinnut. Valitsin ensin vahingossa väärän henkilön, mutta löysin toisella arvauksella oikean henkilön. En tuntenut hahmoa, mutta oletin olevan joku One Piece hahmo. Olin vielä niin paniikissa, etten tiennyt, kuuluiko meidän halata, mutta hetken emmittyä uskalsin antaa ujon halauksen.
Valitsemani henkilö halusi sanoa jotain mikrofoniin ja lause meni jotakuinkin näin: "Kävisikö tässä yleisön edessä pieni vilautus?" Sillä sekunnilla ahdistusmittari nousi taivaisiin, paniikki paheni enkä osannut reagoida mitenkään. Aloin hetken hämmennyksen jälkeen vedellä lyhyen hameeni helmoja alaspäin. Tuntui siltä kuin minut olisi nolattu julkisesti ja tuossa tilanteessa olisin halunnut vain alkaa itkeä. Olin onnellinen, kun pääsin takaisin omalle paikalleni istumaan.
Cosplay-deitistä jäi ristiriitaiset tunnelmat. Olihan se kiva kokemus. Hahmoon eläytyen kysymysten keksiminen ja vastaajien vastausten analysointi oli hauskaa ja siksi haluaisin joskus uudestaan kysyjäksi. Kuitenkin enemmän ohjelmasta jäi pintaan ahdistavat tunteet kuten paniikki ja tunne julkisesta nolaamisesta. Ei se cosplayaaja varmasti sanojaan pahalla tarkoittanut ja todennäköisesti vain eläytyi hyvin hahmoonsa. Ei hän voinut tietää, että hänen edessään seisonut tyttö oli koko kierroksen ajan ollut lähes itkun partaalla suunnattoman paniikin vuoksi.
Pelkään, että saan kuulla kommentteja siitä, ettei näin herkän henkilön pitäisi osallistua mihinkään ohjelmaan, jos ei osaa pitää itseään kasassa ja suhtautua huumorilla asioihin. Ehkäpä.
Varmaa on, että jos cosplay-deittiin joskus osallistun, niin osallistun jatkossa ainoastaan mieshahmona.
